Pateniemenranta

Pateniemen historia

Pateniemen asutuksen historia ulottuu 1600-luvulle, jolloin ensimmäiset asukkaat tulivat silloiseen merenlahden pohjukkaan.

1800 -luvulla eletään suomalaisen purjemerenkulun huippuaikaa: oman viennin ja tuonnin lisäksi suomalaiset harjoittavat laajamittaista rahtikuljetusta.

Vuonna 1856 perustetaan Oulussa tirehtööri Westerlundin luona laivanrakennusyhtiö, joka saa nimekseen Uleåborgs stora skeppvarvs- och rederibolag. Laivavarvin paikaksi kaavaillaan Pateniemeä, jonka luonnonolosuhteet ovat juuri sopivat laivanrakennukselle. Laivavarviyhtiö ostaa tilan nro 56 Isak Andersson Pateniemeltä. Pateniemi luopuu tilastaan 3000 hopearuplan hinnasta.

Pateniemen laivavarvin historian aikana valmistuu vain 13 purjelaivaa, vaikka tarkoitus oli rakentaa useita kymmeniä. Pohjois-Amerikan sisällissota on puusta tehdyille sotalaivoille kuolinisku. Pateniemen varvi saa ensimmäisen, ja ainoan, sotalaivatilauksensa ja Våräg -sotalaiva lasketaan vesille vuonna 1862.

Vuonna 1864 Suomessa tulee voimaan osakeyhtiölaki ja ensimmäiset metsäteollisuuden suuryritykset syntyvät. Kuitenkin vuonna 1865 Pateniemen laivavarvin tilauskanta hiipuu ja laivaveistämö huutokaupataan. Konsuli Johan Gustav Bergbom ostaa laivavarvin 30 000 markalla. Pateniemen laivavarvi siirtyy Bergbomin kauppahuoneen omistukseen ja laivanrakennus jatkuu vuoteen 1874 saakka.

Suomessa alkaa vuonna 1870 höyrysahojen aika: rikkaat kauppahuoneet perustavat sahoja rannikoille eri puolille Suomea. Johan Gustav Bergbom perustaa Pateniemen laivavarvin tilalle Pateniemen höyrysahan. Saha perustetaan virallisesti laivavarvin tarpeisiin, mutta käytännössä perustajalla on mielessään sahatavaran ennakoitavissa oleva kysynnän kasvu maailmanmarkkinoilla.

Sahateollisuuden nousukausi käynnistyy vuonna 1880 ja jatkuu lähes häiriöttä ensimmäiseen maailmansotaan saakka. Vuonna 1900 Pateniemen sahalla sahataan liki 125 000 tukkia, mitä yhtiön johto pitää huomattavana edistysaskeleena. Edeltävinä vuosina on päästy hädin tuskin 250 tukkiin päivässä.

1900-luvun alussa Pateniemen sahalla huomataan, että tarvitaan uusi ja modernimpi sahalaitos ja niinpä vuonna1908 uusi saha aloittaa toimintansa. Sen kokonaiskustannus on 700 000 markkaa, mutta saha vastaa kaikkia tekniikan tavoitteita. Seuraavana vuonna saha on käynnissä 346 vuoroa, 20 tuntia päivässä. Tukkeja sahataan 282 217 kappaletta. Keskimäärin vuorossa sahataan 817 tukkia.

sahatyontekija

Vuonna 1911 aletaan eri puolilla Pohjois-Suomea suunnitella yhteistyötä sahojen kesken.
1912 perustetaan toiminimi Aktiebolaget Uleå Osakeyhtiö, joka ostaa toiminimi J.G. Snellman G:son Toppilan höyrysahan, toiminimeltä G. & C. Bergbom Oy:ltä Pateniemen höyrysahan, Oulun Sahaosakeyhtiöltä Korkeasaaren höyrysahan ja Varjakan Puutavara Oy:ltä Varjakan höyrysahan.

Vuodet 1925-1927 ovat sahateollisuuden huippuvuosia Suomessa: sahatavaratuotanto kohoaa ennätyksiin. Tuotannon huippuvuonna, 1927, ulkomaille viedään kuusi miljoonaa kuutiometriä sahatavaraa ja samaan lukuun päästään uudelleen vasta vuonna 1979. Vuonna 1930 iskee  kuitenkin yleismaailmallinen lama ja Uleå-yhtiö keskittää koko toiminnan Pateniemen sahalle ja siitä tulee yhtiön ainut saha. Laman myötä myös Pateniemen saha ajautuu kuitenkin talousvaikeuksiin ja Oulu Osakeyhtiön omistukseen.

Pateniemensahan lautatarha

Suomen sotavuodet hidastuttavat tuotantotahtia, mutta tuovat myös uusi tarpeita. Pateniemen sahan yhteyteen perustetaan puutalotehdas, jonka tuotteet ovat erityisen kysyttyjä siirryttäessä normaalielämään sotavuosien jälkeen. Sahan tuottavuutta parannetaan ottamalla käyttöön uutta sahaustekniikkaa ja rakentamalla kuivaamo.

Vuonna 1951 valmistuu alueen uusi valistustalo, kaikkien pateniemeläisten tuntema, Honkapirtti ja seuraavana, olympiavuonna avataan uusi urheilukenttä. 1954 rakennetaan lastaussatama, minkä ansiosta voidaan luopua hitaasta ja monivaiheisesta redilastauksesta sekä siirrytään hakkeiden ja purun maantiekuljetuksiin rautatiekuljetusten sijasta.
lapsialeikkimas1950

1960-luvulla Pateniemen sahan tuotantomäärät laskevat. Laskusuunnan taustalla on monia tekijöitä tukkipulasta kansainväliseen kilpailuun, minkä vuoksi vanhaa teollisuutta siirtyy Euroopasta ja Amerikasta tuotantokustannuksiltaan halvempiin maihin. Sahan työntekijämäärä hupenee rajummin kuin tuotanto. Kun sahalla työskentelee vuonna 1960 lähes tuhat ihmistä, on määrä 1980 luvun puolessavälissä enää noin viidennes tästä.

1980-luku on Pateniemen sahan viimeinen vuosikymmen.
Sahamarkkinat maailmalla ovat suomalaisille sahatuotteille epäsuotuisat.
Pateniemen sahalla ei varsinaisesti ole menekkivaikeuksia, mutta jo pitkään on myyty kannattamattomalla hinnalla. Sahan toimintaa sopeutetaan markkinatilanteeseen, mutta se ei riitä, vaan vuonna 1986 Pateniemen saha siirtyy Veitsiluoto Oy:n haltuun. Sahalla työskentelee noin 120 ihmistä.

1988 Pateniemen saha täyttää kunnioitettavat sata vuotta, mutta sahan loppu häämöttää. Seuraavana vuonna Veitsiluoto Oy:n hallintoneuvosto tekee päätöksen sahan lopettamisesta. Globalisaatio iskee Pateniemeenkin ja vuonna 1990 ja saha lopetetaan. Pateniemen puurakenteinen suursahan rakennus vuodelta 1907 ja sen vieressä ollut tiilinen voima-asema tuhoutuvat tulipalossa vuonna 1995.
Vuonna 1998 Pateniemen saha-alue siirtyy Stora Enso Oyj:n omistukseen. Vanha saha-alue aidataan ja 2000-luvun lopulla aloitetaan alueen kunnostustyöt.

Vuonna 2013 Pateniemen saha-alue saa uuden nimen: Pateniemenranta. Alueen kaavarunko valmistuu. Suunnitteilla on n. 3000 ihmisen asuinalue. Suljettu saha-alue saa uuden elämän ja avautuu jälleen oululaisten käyttöön.