Historia

Pateniemellä on värikäs historia

Asutusta 1600-luvulta alkaen

  • ”Pateniemen asutuksen historia ulottuu 1600-luvulle, jolloin ensimmäiset asukkaat tulivat silloiseen merenlahden pohjukkaan. Tuolta ajalta lähtien Pateniemessä on ollut laivanrakennustoimintaa.”

  • 1765-1890

    1765-1890 eletään suomalaisen purjemerenkulun huippuaikaa: oman viennin ja tuonnin lisäksi suomalaiset harjoittavat laajamittaista rahtikuljetusta. 1890-luvulta lähtien Suomen merkitys maailman merenkulussa vähenee puisten purjealusten syrjäytyessä rautaisten höyry- ja purjealusten tieltä.

    Vuonna 1852 oululainen kauppias Johan Gustav Bergbom anoo lupaa rakentaa höyrysaha Iin pitäjään. Anomusta perustellaan sillä, että tukeista, jotka muuten jäisivät käytön puutteessa lahoamaan, saadaan sahatavara. Anomus hylätään.

    1855 Bergbom tekee uuden hakemuksen, joka hyväksytään ja Suomen ensimmäinen höyrysaha perustetaan Iijoen suuhun.

    1856 – 1899

    1856 perustetaan Oulussa tirehtööri Westerlundin luona laivanrakennusyhtiö, joka saa nimekseen Uleåborgs stora skeppvarvs- och rederibolag (Oulun suuri laivavarvi- ja laivanvarustusyhtiö). Laivavarvin paikaksi kaavaillaan Pateniemeä, jonka luonnonolosuhteet ovat juuri sopivat laivanrakennukselle. Laivavarviyhtiö ostaa tilan nro 56 Isak Andersson Pateniemeltä. Tila sijaitsee Kellon kylässä, Iijoen pitäjässä. Pateniemi luopuu tilastaan 3000 hopearuplan hinnasta.

    1857 käynnistyy Pateniemen laivavarvi Haukiputaalla. Sen historian aikana valmistuu vain 13 purjelaivaa, vaikka tarkoitus oli ollut rakentaa useita kymmeniä. Pohjois-Amerikan sisällissota on puusta tehdyille sotalaivoille kuolinisku. 1860-1862 ovat hiljaisia vuosia Oulun laivavarveilla. Pateniemen varvi saa ensimmäisen, ja ainoan, sotalaivatilauksensa. Våräg lykätään vesille vuonna 1862.

    1864 osakeyhtiölaki tulee voimaan Suomessa ja ensimmäiset metsäteollisuuden suuryritykset syntyvät. 1865 Pateniemen laivavarvin tilauskanta hiipuu ja laivaveistämö huutokaupataan. Konsuli Johan Gustav Bergbom ostaa laivavarvin 30 000 markalla. Pateniemen laivavarvi siirtyy Bergbomin kauppahuoneen omistukseen ja laivanrakennus jatkuu vuoteen 1874 saakka.

    Uleåborgs stora skeppsvarvs- och rederibolag kuihtuu hiljalleen, kun ulkomailla oli rakennettu paljon höyrylaivoja sekä rautaisia purjelaivoja. Saimaan kanavan valmistuminen vuonna 1856 katkaisee kauppayhteyksiä Savoon ja nälkävuodet 1867–68 koettelevat Oulun liike-elämää ja seurauksena on useita vararikkoja.

    1870 alkaa Suomessa höyrysahojen aika: rikkaat kauppahuoneet perustavat sahoja rannikoille eri puolille Suomea.1873 Johan Gustav Bergbom perustaa Pateniemen laivavarvin tilalle Pateniemen höyrysahan. Saha perustetaan virallisesti laivavarvin tarpeisiin, mutta käytännössä perustajalla on mielessään sahatavaran ennakoitavissa oleva kysynnän kasvu maailmanmarkkinoilla.

    1874 Bergbomin kauppahuoneen painopiste siirtyy sahateollisuuteen. Pateniemi on palanen suuressa yhtiöryppäässä, johon kuuluvat myös kaksi viidesosaa Oulun sahasta ja 75 % Iin sahasta.

    1880 alkaa sahateollisuuden nousukausi, joka jatkuu lähes häiriöttä ensimmäiseen maailmansotaan saakka. Suomen sahatavaratuotanto nelinkertaistuu kaudella 1885-1913. 1893 Johan Gustav Bergbom, Haukiputaalla syntynyt Oulun suurmies, yksi Suomen suurimmista laivanvarustajista ja sahateollisuuden miehistä, kuolee. Saha siirtyy kuolinpesän johtokunnalle, jonka tärkein osakas on Karl August Pentzin.

    1899 Bergbomin kauppahuone muutetaan osakeyhtiöksi, nimeltään C. & G. Bergbom Oy. Pateniemen saha jatkaa toimintaansa normaalisti. Vuosisadan vaihteessa Oulu-Tornio – rautatielle tehdään sivuraide ja laituri Pateniemen sahalle. Pateniemen sahan johtajan palkka nostetaan 6000 markkaan vuodessa. 1900-luvun alussa Pohjois-Suomen sahoja hallinneet kauppahuoneet liittävät itselleen velkaantuneiden talonpoikien maita ja kartuttavat maaomaisuuttaan.

    Sahayhtiöt hamuavat lisää maata turvatakseen halvan ja runsaan tukkipuun saannin. Vuonna 1900 Pateniemen sahalla sahataan liki 125 000 tukkia, mitä yhtiön johto pitää huomattavana edistysaskeleena. Edeltävinä vuosina on päästy hädin tuskin 250 tukkiin päivässä.

    1906 – 1935

    1906 Pateniemen sahalla huomataan, että tarvitaan uusi ja modernimpi sahalaitos. Ylimääräisessä yhtiökokouksessa päätetään yksimielisesti, että Pateniemeen rakennetaan ajanmukainen, vähintään neliraaminen saha. 1900-luvun alun vuodet ovat yhtiölle vaikeita: sahan voitto pienenee, koska sahatavaran hinta laskee markkinoilla ja tukkien hinnat sekä
    palkkakustannukset nousevat.

    1908 uusi saha aloittaa toimintansa. Sen kokonaiskustannus on 700 000 markkaa, mutta saha vastaa kaikkia tekniikan tavoitteita. Seuraavana vuonna saha on käynnissä 346 vuoroa, 20 tuntia päivässä. Tukkeja sahataan 282 217 kappaletta. Keskimäärin vuorossa sahataan 817 tukkia.

    1911 on vaikea sahateollisuudessa: kamppailu tukeista käy kiivaana koko maassa ja samaan aikaan uhkaa raaka-ainepula. Sahatavarayhtiöiden tulokset heikkenevät ja uusia investointeja ei haluta tehdä. Eri puolilla Pohjois-Suomea aletaan suunnitella yhteistyötä sahojen kesken.

    1912 perustetaan toiminimi Aktiebolaget Uleå Osakeyhtiö, joka ostaa toiminimi J.G. Snellman G:son Toppilan höyrysahan, toiminimeltä G. & C. Bergbom Oy:ltä Pateniemen höyrysahan, Oulun Sahaosakeyhtiöltä Korkeasaaren höyrysahan ja Varjakan Puutavara Oy:ltä Varjakan höyrysahan.

    1925-1927 ovat sahateollisuuden huippuvuosia Suomessa: sahatavaratuotanto kohoaa ennätyksiin. Tuotannon huippuvuonna, 1927, ulkomaille viedään kuusi miljoonaa kuutiometriä sahatavaraa ja samaan lukuun päästään uudelleen vasta vuonna 1979. 1920-luvun loppu on harmaata: puutavaramarkkinoilla vallitsee kova kilpailu ja 1930 iskee yleismaailmallinen loma. Aktiebolaget Uleå Osakeyhtiö lakkauttaa Oulussa Korkeasaaren sahan, Varjakan saha kokee saman kohtalon seuraavana vuonna ja Toppilan saha vuonna 1930. Uleå-yhtiö keskittää koko toiminnan Pateniemen sahalle ja siitä tulee yhtiön ainut saha.

    1935 Pateniemen saha ajautuu talousvaikeuksien vuoksi Oulu Osakeyhtiön omistukseen. Oulun sahaperinnettä jatkavat kolme sahaa: Haukiputaalla Santaholman saha, joka lopetetaan vuonna 1968, Martinniemen saha, joka suljetaan vuonna 1980 ja Pateniemen saha.

    1939 – 1960

    1939-1959: sotavuodet hidastuttavat tuotantotahtia, mutta tuovat myös uusi tarpeita. Pateniemen sahan yhteyteen perustetaan puutalotehdas, jonka tuotteet ovat erityisen kysyttyjä siirryttäessä normaalielämään sotavuosien jälkeen. Sahan tuottavuutta parannetaan ottamalla käyttöön uutta sahaustekniikkaa ja rakentamalla kuivaamo.

    1951 valmistuu alueen uusi valistustalo, kaikkien pateniemeläisten tuntema, Honkapirtti ja seuraavana, olympiavuonna avataan uusi urheilukenttä. 1954 rakennetaan lastaussatama, minkä ansiosta voidaan luopua hitaasta ja monivaiheisesta redilastauksesta sekä siirrytään hakkeiden ja purun maantiekuljetuksiin rautatiekuljetusten sijasta.

    1960-luvulla Pateniemen sahan tuotantomäärät laskevat. Laskusuunnan taustalla on monia tekijöitä tukkipulasta kansainväliseen kilpailuun, minkä vuoksi vanhaa teollisuutta siirtyy Euroopasta ja Amerikasta tuotantokustannuksiltaan halvempiin maihin. Sahan työntekijämäärä hupenee rajummin kuin tuotanto. Kun sahalla työskentelee vuonna 1960 lähes tuhat ihmistä, on määrä 1980 luvun puolessavälissä enää noin viidennes tästä.

    1980 – 1998

    1980-luku on Pateniemen sahan viimeinen vuosikymmen, jota leimaa kamppailu elossa säilymisestä. Sahamarkkinat maailmalla ovat suomalaisille sahatuotteille epäsuotuisat. Ostajamaissa rakennustoiminta on minimissään. Pateniemen sahalla ei varsinaisesti ole menekkivaikeuksia, mutta jo pitkään on myyty kannattamattomalla hinnalla. Sahan toimintaa sopeutetaan markkinatilanteeseen, mutta se ei riitä, vaan vuonna 1986 Pateniemen saha siirtyy Veitsiluoto Oy:n haltuun. Sahalla työskentelee noin 120 ihmistä.

    1988 Pateniemen saha täyttää kunnioitettavat sata vuotta, mutta sahan loppu häämöttää. Seuraavana vuonna Veitsiluoto Oy:n hallintoneuvosto tekee päätöksen sahan lopettamisesta. Lopettamissyynä esitetään tukkipulaa, mutta tosiasiassa kysymys on siitä, että maailmanmarkkinoiden kysyntään nähden Suomessa on liikaa ja liian kallista sahauskapasiteettia. Globalisaatio iskee Pateniemeenkin ja vuonna 1990 saha lopetetaan. Lopettamispäätös aiheuttaa tunnekuohuja: entinen pääluottamusmies Aarne Kiimamaa pitää sahan lopettamista ”isojen poikien näpräämisenä”. Parasta sahassa työskentelyssä oli ollut yhteisön sosiaalisuus. Sahalla kaikki tunsivat toisensa ja toisten asiat, ja niistä ei Kiimamaan mukaan niuhotettu. Työnantajallekin heruu kiitosta siitä, että he ovat osallistuneet hengen luomiseen.

    Pateniemen puurakenteinen suursahan rakennus vuodelta 1907 ja sen vieressä ollut tiilinen voima-asema tuhoutuvat tulipalossa vuonna 1995.

    1998 Pateniemen saha-alue siirtyy Stora Enso Oyj:n omistukseen. Vanha saha-alue aidataan ja 2000-luvun lopulla aloitetaan alueen kunnostustyöt. Osittain pilaantunutta maaperää puhdistetaan ja alueella olevan kaatopaikan sulkemista aletaan valmistella.

    2013 –

    2013 Pateniemen saha-alue saa uuden nimen: Pateniemenranta. Alueen kaavarunko valmistuu. Suunnitteilla on n. 3000 ihmisen asuinalue. Suljettu saha-alue avautuu jälleen oululaisten käyttöön.

  • Seuraa alueen rakentumista

    Entisen saha-alueen maaperän kunnostus saataneen pääosin valmiiksi vuoden 2016 loppuun mennessä ja Pateniemenrannan uuden asuinalueen rakentaminen ajoittunee vuosille 2016–2025. Seuraa alueen rakentumista tai lue lisää tietoa alueesta.

    1. Before
    2. After